Keynesiläinen talousteoria on peräisin brittiläiseltä ekonomistilta John Maynard Keynesiltä, ja se syntyi hänen analyysistään 1930-luvun suuresta masennuksesta.
Keynesiläisen teorian ja klassisen talouden teorian erot vaikuttavat muun muassa hallituksen politiikkaan. Yksi osapuoli uskoo, että hallituksella tulisi olla aktiivinen rooli talouden valvonnassa, kun taas toisen koulun mielestä talous on parempi jättää yksin sääntelyyn. Molempien seurauksilla on vaikutuksia myös pienyritysten omistajiin, kun he yrittävät tehdä strategisia päätöksiä yritysten kehittämiseksi.
Keynesian talous ja talous
Keynesiläiset kannattajat uskovat, että kapitalismi on hyvä järjestelmä, mutta joskus se tarvitsee apua. Kun ajat ovat hyvät, ihmiset työskentelevät, ansaitsevat rahaa ja käyttävät sitä haluamiinsa asioihin. Menot stimuloivat taloutta, ja kaikki sujuu sujuvasti. Mutta kun talous laskee alamäkeen, mielialat muuttuvat.
Kovempina aikoina yritykset alkavat sulkea ja irtisanoa työntekijänsä. Ihmisillä ei ole rahaa käytettäväksi, ja he yrittävät säästää jäljellä olevan vähän. Kun ihmiset lopettavat menot, talous menettää vauhdinsa ja kierreet alaspäin.
Keynesiläinen näkemys hallituksen interventiosta
Keynesiläisen teorian mukaan tämä on juuri silloin, kun hallituksen interventio on järkevää. Jos ihmiset eivät kuluta rahaa, hallituksen on astuttava sisään ja täytettävä aukko. On kuitenkin vain yksi ongelma: hallituksella ei ole omaa rahaa. Sen on vietävä rahaa ihmisiltä ja yrityksiltä sen käyttämiseksi. Yritysten korkeammat verot vievät pois rahaa, joka muuten voitaisiin käyttää enemmän investointeihin yrityksen kasvattamiseksi.
Klassinen taloustiede ja vapaat markkinat
Klassisen taloustieteen teoria on, että vapaat markkinat säätelevät itseään, jos heidät jätetään yksin. Markkinat löytävät oman tasapainonsa ilman ihmisten tai hallituksen puuttumista asiaan.
Klassisessa taloudessa jokainen voi vapaasti ajaa omia etujaan markkinoilla, jotka ovat vapaat ja avoimet kaikelle kilpailulle. Kun ihmiset työskentelevät töitä tehdessään, he saavat palkan ja käyttävät näitä palkkoja muiden tuotteiden ostamiseen. Pohjimmiltaan työntekijät luovat oman kysyntänsä tavaroille ja palveluille.
Hallituksen rooli taloudessa
Klassiset taloustieteilijät eivät pidä valtion menoista, ja erityisesti he halveksivat enemmän valtionvelkaa. He suosivat tasapainoista budjettia, koska he eivät usko, että talous hyötyy julkisten menojen kasvusta. Keynesiläiset ovat kunnossa valtion lainojen ottamisessa, koska he ovat vakuuttuneita siitä, että valtion menot lisäävät talouden kokonaiskysyntää.
Työttömyys ja inflaatio
Keynesiläiset harrastajat suosivat hallituksen osallistumista ja ovat enemmän huolissaan työpaikoista kuin inflaatiosta. He näkevät työntekijöiden roolin käyttävän kykyjään yhteiskunnan hyväksi. Keynesiläiset eivät välitä tavaroiden kustannuksista tai valuutan ostovoimasta.
Klassiset taloustieteilijät ovat huolestuneita työttömyydestä, mutta ovat enemmän huolissaan hintainflaatiosta. Inflaatio on heidän mielestään suurin uhka talouden voimakkaalle pitkän aikavälin kasvulle. Klassikot uskovat, että talous pyrkii aina täystyöllisyyteen. Heidän mielestään työttömyys johtuu hallituksen puuttumisesta vapaille markkinoille tai monopolin olemassaolosta teollisuudessa.
Hinnat ja markkinoiden vaikutukset
Klassiset kannattajat haluavat markkinoiden, jotka voivat vapaasti löytää omat tarjonnan ja kysynnän. He uskovat, että hintojen tulisi vaihdella kuluttajien toiveiden mukaan. Markkinat sopeutuvat mahdollisiin tuotteiden puutteisiin ja ylijäämiin. Keynesiläiset uskovat hintojen olevan jäykempiä ja että hallituksen tulisi yrittää ylläpitää hintavakautta. He haluavat, että hallitus vaikuttaa ihmisiin ja yrityksiin pitämään hinnat määrätyissä rajoissa.
Talouden tulevaisuuden kasvu
Keskeinen ero keynesiläisten ja klassistien välillä on se, miten voidaan ennakoida ja kohdella talouden tulevaa kasvua. Keynesiläiset keskittyvät lyhytaikaisiin ongelmiin. He pitävät näitä asioita välittöminä huolenaiheina, jotka hallituksen on käsiteltävä varmistaakseen talouden pitkän aikavälin kasvun.
Klassikot keskittyvät enemmän pitkän aikavälin tulosten saamiseen antamalla vapaiden markkinoiden sopeutua lyhytaikaisiin ongelmiin. He uskovat, että lyhytaikaiset ongelmat ovat vain kolhuja tiellä, jonka vapaat markkinat lopulta ratkaisevat itse.
Sitä, ovatko keynesiläiset vai klassiset taloustieteilijät oikeat näkemyksissään, ei voida määrittää varmuudella. Yritysten omistajien on käytettävä poliitikkojen ja yritysjohtajien toimia opasteina auttaakseen heitä tekemään omat päätöksensä yritysten kasvusta.